tiistai 15. syyskuuta 2015

Valtavaaran huiputus!

Retkipäivä käynnistyi koko koulun yhteisellä infolla keskusradion kautta, kuuntelimme päivänavauksen liikuntasalissa. Infon jälkeen kävimme luokittain hakemassa ruokalasta eväät, jonka jälkeen kokoonnuimme koulun pihalle luokittain jonoihin. Järjestäytymisen jälkeen lähdimme liikkeelle luokanohjaajan johdolla kohti Valtavaaraa kello 9.15. Mainostimme projektiamme pitämällä luokkamme takkeja sekä kirjoitimme blogiosoitteemme Valtavaaran päivätuvan vieraskirjaan nimiemme yhteyteen. Päivätupa on rakennettu alkujaan palovartijan majaksi.

Kävelimme retken aikana noin 10 kilometriä. Matkan aikana luokkamme jakaantui tyttöjen ja poikien porukoihin. Kavereiden kanssa oli mukava jutella ja kulkea kohti taukopaikkaa. Portaita oli paljon ja ylämäkeä sitäkin enemmän. Myös onnettomuuksia oli matkalla, kun kaksi oppilasta joutui kääntymään takaisin huonovointisuuden takia. Oppilaat palasivat Saaruan taukotuvalle, josta koululle jääneet opettajat noutivat heidät pois autolla. Retken loppupuolella yksi oppilas loukkasi jalkansa ja myös hänet haettiin autolla taukopaikalta. Myöhemmin koululta matka jatkui taksilla terveyskeskukseen tarkempiin tutkimuksiin.

 

Mustikoita oli todella paljon koko matkan varrella. Maisemat olivat upeat ja ruska näytti hyvin kauniilta Valtavaaran huipulta. Olisi ollut kiva jäädä kuvaamaan niitä pidemmäksi aikaa kunnon kameralla. Valtavaaran päällä otimme myös muutaman selfien muistoksi retkestä. Sää oli vaeltamiselle erinomainen. Loppumatkasta tipahteli muutama pisara, muttei edes kunnolla satanut. Jyrkät nousut ja portaat hengästyttivät ja nostivat hien pintaan. Onneksi kaikilla oli juotavaa mukana.



Saavuimme Valtavaaran kodalle, jossa söimme eväät ja rupateltiin kavereiden kanssa. Pojat olivat innokkaita liikkumaan, joten he olivat perillä muita aikaisemmin ja joutuivat odottelemaan muita. Koululta mukaan ottamamme eväät sisälsivät makkaran, sämpylän, pillimehun ja servetin. Makkara oli hyvää ja siitä sai energiaa. Paluumatkalla matkan teko meni seuraavasti, saimme kulkea metsässä miten vain kunhan luokanohjaajamme näki meidät. Jos joku tai jotkut menivät polkua liian kauas opettajamme vislasi, jolloin oppilaat jäivät odottamaan muita. Olimme edessä aikataulua, joten pidimme ylimääräisen tauon saaruan taukotuvalla. Palasimme retkeltä koululle kello 13.30. Ehdimme ennen koulun päättymistä työstää blogiimme retkipäivityksen.